Aramina rotuesittelyssä Lahden Faunattaressa 16.2.2019
Faunatar, rotuesittely
Aramina tässä terve, oltiin tänään äiti Ofelian, Alpon ja Tiukun kanssa Faunattaressa Launeella. Mua vähän jänskätti, mamma laittoi mulle valjaat ja hihnan, niin sain vähän himmailla häkin ulkopuolella. Yritin mennä katsomaan ruokia, kun kerrankin pääsin kauppaan itse, mutta Riikka, mun yks rakkaista palvelijoista ei päästänyt mua. Sitten olisin halunnut mennä Alpon tai Tiukun viereen, mutta sinnekkään en saanut mennä...niin, mä kyllä vähän mökötin. Välillä kuului ihan kummallisia ääniä ja mua pelotti, mutta Riikka kertoi, ettei tarvii pelätä, kun äänet lähti kuulema jostain ostoskärreistä.
Ihmisiä kävi meitä moikkaamassa ja silittivätkin minua ja Tiukua. Alpo ei halunnut, että sitä silitetään, sitä sai vain katsoa ja se on sentään mua vanhempi. Ja mun äiti, Ofelia, piiloutui aluksi vilttinsä alle, mamma sitten lopulta houkutteli hänetkin näkyville ja ihmiset, joita siinä oli paikalla, huokaisvat, että on kaunis - oon minäkin kaunis, mamma tietää sen. Me oltiin siellä 4 tuntia ja mamma ihmetteli, että miten aika meni kuin siivillä.
Kotiin tultua saatiin RUOKAA, olikin kiljuva nälkä ja sit me nukuttiin päiväunet ja touhuttiin omia juttuja. Saatiin meidän pesät pesusta, ihanaa nukkua yöllä puhtaassa pesässä. Iltaruuaksi saatiin heppaa, mä rakastan sitä, kuten kaikki muutkin, se on meidän lempiruokaa. Meijän ihmisiskä pilkkoi sitä ja Riikka leikitti meitä sen aikaa meidän lempihuiskalla ja mä jatkoin leikkiä syönnin päälle, mut sitten Riikka väsyi ja minäkin...palataan joku päivä tarinoimaan lisää, nyt meen nukkumaan äipän kaa.
ELOKUU 2019
Aikaa onkin vierähtänyt kokonainen kesä ja paljon on sattunut ja tapahunut. Huhtikuun lopussa meille muutti kiinanharjakoita Xtra Bold Pictionary, tuttavalisimmin Pikkis. Alpo ja Leidit olivat alkuun hyvin jännittyitä, mutta parin viikon yhteiselon jälkeen Araminasta ja Pikkiksestä tuli ylimmät ystävät ja leikkivät paljon keskenään, painvat ja jahtaavat toisiaan. Ofelia nukkuu ajoittain Pikkiksen vieressä, mutta ilmoittaa kyllä mikäli seura ei kelpaa. Tiuku edelleen käy Pikkistä nuuhkimassa, kun Pikkis nukkuu. Alpo on vaatinut eniten aikaa tottuakseen Pikkiseen ja Pikkis on nyt oppinut tarvittaessa Alpoa väistämään.
Alkuun herätimme hiukan ihmetystä, kun esim. yöt Pikkis oli kissoista erillään tai Pikkis oli yläkerrassa yksin, kun ei oltu kotona ja Pikkistä ei voinut ottaa mukaan. Meillä oli kuitenkin se tavoite, joka onkin täyttynyt, ettei minkäänlaista yhteenottoa, negatiivista tulisi. Olen kerran palauttanut "lauman" yhteen, yhteenoton ja pentujen lähdön jälkeen. Tein työtä monta viikkoa, että sain ennen niin parhaat ystävät jälleen luottamaan toisiinsa. Ja toisen kerran totuttanut lauman uuteen jäseneen, Araminaan, joten emme halunneet nytkään mitään yhteenottoa. Kissoilla ainakin jää ns. yhteenotto, fysiologiseen muistiin pitkäksi aikaa, koirista en osaa sanoa, kun on niin lyhyt kokemus tästä koira elämästä.
Araminan kanssa ollaan käyty näyttelyissä. Ensimmäinen näyttely oli tammikuussa Hämeenlinnassa. Araminaa jännitti, mutta sertinsä hän sai ja siitä alkoi näyttelyura. Seuraava nättely oli vasta toukokuun lopulla, sielläkin Aramiina sai sertinsä, mutta minä totesin, että Aramina toimii paremmin Riikan kanssa ja sen jälkeen Riikka on vienyt Araminen tuomarin pöydälle.
Aramina on saanut sertinsä ja onkin nyt IC eli International Champion. Toukokuussa 2019 Ylöjärvellä, molempien tuomareiden mielestä, Araminan häntä oli liian lyhyt. Hämeenlinnassa heinäkuussa häntä oli ok, mutta korvat liian pienet ja nyt elokuussa Tallinnassa kaikki oli ok ja siellä Aramina valmistui IC:ksi. Aramina ole ollut koskaan tuomarin paras saati päässyt paneeliin eli loppukilpailuun. Toki olisin iloinen ja oettu, jos joskus valittaisiin tuomarin parhaaksi, mutta se ole koskaan ollut minulle se pääasia, sertit riittävät hyvin, koska se sertin saamnenkaan ei aina ole itsestäänselvyys.
Tiuku kävi muistaakseni huhtikuussa lääkärissä, koska epäileimme, että hänellä on nivelrikkoa. Lääkäri totesi, että Tiukun nivelet on priimakunnossa. Tiuku on edelleen laumanjohtaja, sillä aina tarvitaan se joka homman pitää kasassa. Tiuku tulee syliin ja kehrää sylkikuplan kera, mutta silti ihmiselle osoittaa, ettei pdä kaikista hoitotoimista, niitä voi kommentoida, koska alistua ihan hiljaa olisi liian lepsua.
Ofelia saa välillä hellyydenpuuskia ja sitä huumania täytyy silloin rakastaa täydellä kympillä, kasvoihin puskeminen osittaa Ofelian mielestä sen parhaiten. Ofelia kuljettelee välillä leluhiiriä ja naukuu hiiri suussa. Yhtenä aamuna hiiri oli vaa'an päällä, tulkitsen niin, että Ofelia halusi tietää vauvansa painon ;)
Alpo, tuo mamman poikamies, on nauttinut auringosta aina kun sitä on ollut tarjolla, sen kertovat selän rusketusrannut. Alpo on alkanut kesän aikana hakeutua meidän kaikkien syliin, useita kertoja päivässä hän istuu syliin ja nauttii. Alpo on herkkä <>
Elokuun 16. päivä Alpo ja Aramina kävi sydänultrassa, molemmat todettiin täysin terveiksi.
Syyskuussa ja lokakuussa Aramina kävi näyttelyissä, syyskuussa jäi ilman sertiä, syynä liian karvainen häntä. Lokakuussa oli kahden sertin näyttely. Toiselta tuomarilta sai sertin toiselta ei ja taas syynä liian karvainen häntä. Päätimme pitää näyttelyistä taukoa, ehkä joskun vuosien päästä, kun Aramina on kastraatti, voisi näyttelyissä kokeilla uudelleen.
Pikkiksellä oli ollut ikävä kaveria näyttelypäivän aikana.
Meillä otettiin jo huhtikuussa 2021 aurinkoa. Missä kissa, siellä myös koira. Aramina ja Pikkis.
Alpo viihtyy hyvin ulkona, laitoimme terassille seinään "pesähyllyjä". Pihkatien kiistämättömällä kunkulla on nyt hyvä tähystyspaikka. Ei tule kurret eikä hiiret terassille. Alpo kyllä ne nappaa, jos erehtyvät väärälle puolelle verkkoa.
Jos löytyy tyhjä kauppakassi, Alpo on aina valmis sinne hyppäämään. Vai lieneekö niin, että on ostettu kissa ruokakauppa reissulla tai saatu kaupantekijäisiksi.
Minulta on kysytty, kuinka koira kissat tulevat toimeen. Hyvin tulevat, kun oavat rauhassa saaneet totuttautua toisiinsa. Aramina ja Pikkis ovat leikkineet yhdessä paljon, vaikka leikkiin toisiaan kutsuvatkin eri "kielellä".
Myös Alpo ja Ofelia leikkivät Pikkisen kanssa, mutta sitä ei oikeastaan saa kuvattua, koska lopettavat tekemisen heti, kun paikalle menee kuvatakseen asiaa.
Onhan perheissä ollut kautta aikojen kissoja ja koiria ja pääsääntöisesti tulleet hyvin toimeen.
Aramina oli vähän yli 1V, kun Pikkis tuli meille. Kahden viikon tutustumisen jälkeen leikkivät yhdessä. "Jahtasivat" toisiaan ja painivat. He olivat joukon nuorimmaiset. Isommat kissat tarvitsivat aikaa tottumiseen enemmän. Ofelia oli se, joka aikaa tarvitsi eniten. Ofelia hakeutuu joskus Pikkiksen viereen nukkumaan. Tulee nykyään syliinkin yhtäaikaa. Aramina saattaa ajoittain mennä Pikkiksen päälle makaamaan, jos ei muutoin pääse tarpeeksi lähelle palvelijaa.
Meidän kissat eivät ulkoile vapaana. Kissa ei kuulu vapaana Suomen luontoon. Ainut kissa joka sinne kuuluu, on ilves. Vaatii omistajalta viitseliäisyyttä, että kissoille riittää paikkoja minne mennä. Varsinkaan sfinxit eivät elä neliöissä vaan kuutioissa. Käyttävät koko huonetilan mikäli se mahdollistetaan. Meillä pääsee sisällä kiipeilypuusta kirjahyllyn päälle ja sieltä yläkerran rappusiin. Myös yläkerrassa on kiipeilypuu. Kissojen eteen täytyy nähdä vaivaa, kissa ei ole helppo lemmikki, vaatii aktivointia. Meillä varsinkin Alpo osoittaa selkeästi, jos on tylsää. Silloin tiputellaan tavaroita lattialle pöydiltä/tasoilta ja jäädään odottamaan tuleeko palvelija katsomaan mitä tapahtui. Suljetut ovet ovat myös mysteeri, välillä täytyy käydä kokeilemassa, olisiko se vessan ovi sittenkin auki, voisiko sinne päästä tutkimaan vessapaperirullaa.
Kassi-Alpo, joka ikinen kassi, mikä sattuu lattialle jäämään, on Alpon tarkastettava. Kerran sattui niin, että Alpo jäi kiinni kassin kahvaan. Oli peloissaan ja saatiin töitä tehdä, että saatiin irti, kun poikamies tempoi ja samalla sähisi ja murisi. Tästä syystä kasseja ei jätetä valvomatta kissojen lähettyville.
Aramina, Alpo ja Aramina vahtivuorossa kesällä 2021.
Jostainhan sitä vettä on juotava ja yleensä se maistuu parhaalle lasista tai mukista.
CiCi's Aramina Minaran synnytti pennut heinäkuussa 2021. Pennut olivat siis CiCi's kissalan ja lähtivät Kirsin toimesta uusiin koteihinsa. Edward matkasi Ouluun ja Aplhonse matkasi Sipooseen.
Tätä tapahtuu ainakin jokaisesssa sfinx perheessä. Jostakin syystä vesi on aina parempaa lasista, kupista ja pöydällä juotuna kuin kulhosta lattialla.
Araminan pentuja oli kaksi, kolmas syntyi kuolleena. Olin aina miettinyt, että kuinka kestän, jos pentu syntyy kuolleena. Kyllähän se suretti, mutta ei siinä laajuudessa, kuin olin ajatellut. Enhän ollut pentua elossa nähnytkään. Muutoinkin alku oli hankala, Aramina sai yliannostuksen pahoivointi lääkettä eläinlääkärin toimesta. Siitä seurasi päiviä kestävät extrapyramidaalioireet. Ei meinannut kestää pystyssä, ei pystynyt syömään ja juomaan kunnolla. Toinen pupilli ei reagoinut valoon. Nukuttiin tyttären kanssa minimaalisen vähän, koska ei haluttu jättää Araminaa yksin pentujen kanssa. Lisäksi lääke aiheutti ripulin. Ell myönsi virheensä, oli todella pahoillaan. Tulee taatusti muistamaan itsekkin sen lopun ikäänsä. Ell oli todella ihana, kävin nyt hänen vastaanotollaan Ofelian kanssa ja kerrankin kuunneltiin omistajaa.
Tiuku nautti kesästä, sitä ei vielä tiedetty, että kesä 2021 jäisi viimeiseksi kesäksi ja jäljelle jäisi surua ja tuskaa, kunnes ne kultaisiksi muistoiksi mieleen jäävät.
CiCi's Edward oli rohkeampi veljeksistä. Pitihän sitä tuttavuutta tehdä Alpon ja Pikkiksen kanssa.
Mitähän se mamma paistaa, onkohan se meidän ruoka. Kerrankin jotain hyvää - meille.
Pennut ja Aramina pidettiin erillään muista. Synnyttänyt naaras puolustaa joskus pentujaan naaras leijonan raivolla, joten en halua ottaa riskiä, että tulee yhteenotto, joka vaikuttaa negatiivisesti koko laumaan. Pennut kun on uusi tilanne kaikille joka kerta. Aramina suhtautui kyllä toisiin kivasti, ei sähinää tms. Pentuja kovasti yritti niskasta kannella, vielä silloinkin kun jo kiipeilivät. Kun Aramina alkoi vierottaa pentujaan, laskettiin hänet pois huoneesta, kun halusi. Lopulta olisi halunnut oven olevan auki, että pennutkin olisi voinut kulkea minne vaan.
Kun sen sfinxin ottaa, saa varautua siihen, että joka askareessa on joku mukana. Ruokaakaan ei tarvitse laittaa yksin, on apukokkia, maistajaa ja laaduntarkkailijaa aina paikalla. Jos sattuu ruoka nenään tuoksumaan, niin sitä kyllä yritetään varastaa vaikka lautaselta ja selkäänsä ei kannata kääntää, silloin taatusti lähtee päälyset leivän päältä ja kanapala lautaselta.
Ofelia on tässä varastelussa mestari. Olen juossut hänen perässään yksi vappu, kun vei lämpimän munkin ja juoksi se suussaan olohuoneeseen. Mokkapaloja tapasin Tiukun ja Ofelian maistelemasta. Söivät kerran myös piirakkaa, jossa oli runsaasti sipulia ja lisänä kinkkua ja sieniä. Säikähdyksellä selvittiin.
Nykyään mitään ei jäähdytetä pöydällä, joka kaapissa tai sitten vietävä muuhun huoneeseen ja pistettävä ovi kiinni, kun ensin tarkistanut, ettei yhtään kissaa jää leipomuksen kanssa samaan huoneeseen.
Tiuku
Kun aavistimme, että väistämätön on edessä, puhuimme siitä, mihin Tiukun tuhka. Tuhkaamolla oli vaihtoehtona kuvan koru, metallisylinteri, jonka sisällä on lemmikin tuhkaa pieni määrä. Päädyimme siihen, koska yksi uurna jo kirjahyllyssä on. Loput Tiukun tuhkasta on siroteltu tuhkaamon uurnalehtoon.
Jaa tämä sivu
Punnitus, me tullaan molemmat. CiCi's kissalan Edward ja Alphonse.
Minulla on tapana punnita pennut, alkuun jopa kaksi kertaa päivässä, että nään painojen nousevan. Sitten alan punnita harvemmin, kun kaikki syö hyvin. Pojat päätti tulla yhdessä punnitukseen. Punnitsemisesta tulee hankalampaa, kun alkavat vilkkaasti liikkua ja pääsevät itse kiipeilemään. Toki kyllä pennun virkeyskin kertoo, että kaikki on hyvin.
Saanko esitellä, uusi laumanjohtaja Ohvi, hallitseva kuningatar. Lienee ainakin päällä tarpeeksi peittoa.
Alpo on joulukissa. Meillä poltetaan myös valvottuna adventtikynttelikköä, sitäkin Alpo joka vuosi vierestä katselee.
Yritettiin ottaa joulusia kuvia. Se on vaan helpommin sanottu kuin tehty.
2022 Tammikuu
Vuosi vaihtui rauhallisissa merkeissä. Alpo katseli ikkunasta raketteja, edellisinä Orimattilan vuosina on pelännyt rakettien ääniä. Ofelia ei moisista välittänyt lainkaan. Araminaa edelleen rakettien räiske pelottaa. Alpo ei millään tahdo ymmärtää, että ulkona on kylmä, haluaa terassille ja samantien takaisin, välillä kääntyy jo ovelta pois. Kuka vei Alpon kesän?
Tammikuun loppu oli rankka, meillä oli kattoremontti, joka tietysti ääntä aiheutti. Aramina ja Alpo tuijotteli kattoon ja Ofelia nukkui. Ofelia osaa ottaa rennosti.
Tänä talvena meillä on löydetty erityisesti patterit. Aramina ja Ofelia makoilevat milloin minkäkin patterin päälle. Alpo on sen verran kookas, ette oikein pattereilla pysty makoilemaan. Hankintalistalla onkin patteripedit.
Alpolle on rutiinit tärkeitä, kun päivässä toistuu sama kaava, on poikamies tyytyväinen. Ja huonekalut mielellään samoilla paikoilla ja varsinkaan pesiä ei Alpon mielestä tartte muutella liikaa. Alpo toimii kuin kello, päiväruoka on tiettynä aikana saatava, se ei jää välistä, Alpo pitää siitä huolen. Alkaa maukua ja tiputtelee tavaroita, ruokaa ja sassiin. Kuinka ollakkaan kuppi ei aina edes tyhjene, mutta tarjottu on saatu.
Aamupäivisin on unien aika. Kyllä siinä kolme kissaa on.
Tiimityö rulettaa, se on hyvä pohtia porukalla, miten päivä vietetään.
Eräänä päivä tyttäreni kuuli Alpon maukuvan, eikä Alpo kutsusta tullut. Hän oli jumissa villasukkalaatikossa, joku oli uskaltanut siirtää pesän yhtä pykälää ylemmäs. Jotenkin oli laatikkoon päässyt, mutta ei päässyt pois.
Helmikuu 2022
Helmikuun focus minulla oli Araminan käyttö ultrassa, siis sydänultrassa. Aramina kävi nyt neljännen kerran ja HCM oli negatiivinen. Lukemat oli hyvät. Meidän luotto ultraaja jää vaan eläkkeelle vuoden lopussa, harmillista, mutta seuraajaa on itselleen kouluttanut.
Aramina tuumasi, että mamma on vähän höpsö. Jännitti ultraa, vaikka Aramina oli tutkittavana.
Maaliskuu 2022
Maaliskuussa, kun valo lisääntyy ja aurinko alkaa paistaa, tulee meidän nelijaloista entistäkin aktiivisempia. Poikamies pyrkii terassille, koska aurinko paistaa, siellä on oltava lämmintä. Pettymys on suuri, kun ovi avataan ja kylmää ilmaa tulee sisälle. Hetken päästä poikamies haluaa kokeilla uudelleen ja sen jälkeen vaihtaa ovea, koska siellä voisi olla lämmin 🙈
Helmikuussa Aramiinukka täytti 4 vuotta ja nyt 4.3. Ohvi täytti 7 vuotta. Pikkis, tuo iloinen hännänheiluttaja kiinalaisemme täytti 5.3. 3 vuotta. Yhteiseksi lahjaksi saivat jättisuuren pesän.
Kevään kunniaksi Aramiinalla alkoi kiima ja sekös poikamiestä ahdistaa, kun ei mitään rauhaa saa. Tai saa, jos menee paikkaan, minne muut ei pääse. Mutta ei siellä nyt voi koko päivää olla.
Sopu sijaa antaa ♥️
Tämä kuukausi meni toipuessa koronasta, joka kävi kaikki kaksijalat läpi. Me nelijalat hoidettiin mammaa, joka oli aika kipeä. Muistutettiin milloin pitää mennä lepäämään.
Huhtikuussa tekivät myös päätöksen, että ottavat toisen kiinanharjakoiran kodinvaihtajana. Tämä koira on Riepu nimeltään ja nimeä eivät vaihda, koska Riepu on tottunut nimeensä, on jo 5 1/5 vuotias.
Huhtikuu 2022
Toukokuu 2022
Riepu haettiin kotiin 1.5.2022. Jännitettiin, miten sopeutuu, kun kokemusta kissoista ei Riepulla ollut. Kissat nuuhkivat ja sähisivät, mutta olivat muutoin rauhallisia ja kiinnostuneita tulokkaasta. Suotta jännitimme, Riepu ei lähtenyt kissoja jahtamaan ja seuraavana päivänä olivat kaikki meidän makkarissa sängyllä. Toki jossakin vaiheessa Riepu seurasi Alpoa ja Alpo ei tästä oikein tykännyt, mutta siitäkin selvittiin.
Kun eläimille antaa tilaa tutustua itse toisiinsa, toki valvovan silmän alla, sujuu yleensä kaikki ihan hyvin.
Kesäkuu 2022
Kesäkussa oli Alpolla hammashoito. Ulos, terasille, piti päästä, vaikka hieman vielä nukutti.
Kissojen hampaista on hyvä pitää huolta. Jos hammaskiveä tulee, sitä täytyy poistattaa. Ihanteellista olisi tietysti se, että kissojen hampaat pestäisiin. Myös ruokavaliolla voidaan mahdollisesti vaikuttaa suun kuntoon
Heinäkuu 2022
Kuten olen jo aimmin maininnut, meillä kissat ulkoilevat joko valjaissa (harvemmin) tai verkotetulla terassilla. Terassille on seinälle laitettu 3 kissoille tarkoitettua hylllyä pesineen, ne ovat kovassa käytössä, mutta myös lattiataso kelpaa kun vaan aurinko siihen paistaa ja osittain voi makoilla grillin alla. Alpo nauttii ulkona olosta, siis tersassilla. Hänet on jouduttu useampana iltana kantamaan sisälle nukkumaan, koska ei ole tullut vapaaehtoisesti. Verkon silmäkoko on niin suuri, että esim. oravat pääsevät siitä läpi, sen vuoksi saalistajaa ei ole jätetty yöksi edes verkotetulle terassille.
Elokuu 2022
Alpo on meidän kadun kunkku. Reviiriä vahditaan joka ikkunasta, jos ei ole terassikelit. Alpon on nähtävä ulos, sälekaihtiamia on turha pistää kiinni ennen aikojaan - siitä ilmoitetaan hyvin äänekkäästi, jos eivät ole auki ja reviirin tarkkailu on kesken.
Syyskuu 2022
Ystävyyttä on monenlaista! Voi chillailla yhdessä mamman peitossa tai sitten voi käyttää toista patjanaan. Ofelia on talon vanhin naaras ja tietää kyllä paikkansa.
Lokakuu 2022
Ulkona on jo niin koleaa, että Alpokin pysyy enimmäkseen sisällä. Katselee sitten meidän kanssa luonto ohjelmaa.
Aramiina kuuli jotakin, mitä me ei kuultu, olisiko hiiri?
Kissojen kuulo on hyvä, parempi kuin meidän ihmisten. Olen lukenut, että vaikka näkevätkin pimeässä hyvin, ei kaukonäkö olisi hyvä. Tiedä sitten, tuntuu, että näkevät myös kaiken.
Marraskuu 2022
Alpo sai uuden ruokakupin alusen. Ja kyllä Alpo syö ruokapöydällä, Aramiina keittiön tasolla, Ofelia pesuhuoneessa ja koirat keittiön lattialla. Näin kaikilla on oma rauha syödä.
Riepu sai uuden kuljetuskopan ja Alpon on toki sekin tarkastettava launa vanhimpana uroksena (vaikka onkin kastraatti), että on ehjä ja kunnossa, vaikka onkin juuri ns. pakasta vedetty.
Joulukuu 2022
Meidän palvelijat, nuo kaksijalat saivat lahjaksi palapelejä. Kyllä niitä itse kokoavat, mutta me ei saada auttaa, kun ei kuulemma osata. Se on kyllä ihan hevon kukkua, antaisivat meidän näyttää, niin kyllä ajatus muuttuisi. Mikä tuossa muka nyt niin vaikeaa olisi. Me saadaan vaan tylsiä leluja, ei edes yhtään pahvilaatikkoa lahjaksi saatu.
Tammikuu 2023
Alpo tykkää olla apuna ihan kaikessa. Opiskelen lisää ja Alpo on auttanut opinnäytetyön tekemisessä kiitettävästi. Olemme kuunnelleet myös luentoja yhdessä.
Koskaan ei voi liikaa korostaa sitä, sfinx on aktiivinen rotu, utelias ja mukana kaikessa. Se on tullut joillekkin yllätyksenä, eikä näin ole osattu varautua siihen, miten aktiivinen voi olla
Helmikuu 2023
Helmikuun pakkasten paukkuessa on hyvä käpertyä nukkumaan lämpimän viltin poimuihin.
Sfinxit hakeutuvat lämpimään nukkumaan kuten muutkin kissat. Vaatteita ei tarvitse talvellakaan pukea. Joskus on jollakin saattanut olla neule, kun menty talvella vaikka eläinlääkäriin, mutta ei varmaan 10 kertaa ole puettu talvellakaan. Kuljetusboxeissa meillä on lämpimät suojukset talvella.
Alpolla on alkukesästä päällä mittojen mukaan tehty trikoopaita, ettei palaisi auringossa. Loppukesästä, kun rusketusta jo on, ei edes sitä paitaa päällä pidetä.
Maaliskuu 2023
Aramina keksi jostakin syystä, että nenäliinakoriin voi mennä ja niitä on myös kiva sieltä kaivella. Ihmisistä se ei ehkä ihan paras juttu ollut.
Maaliskuussa Alpo ihmetteli, että miksi meille on hankittu penturuokaa?? Ja uusi kupinalunen?? Miksi ihmeessä??
Niinpä Alpo ja kumppanit saivat kuulla, että meille muuttaa Jackomon's Chery Meow. Jackomon's kissala sijaitsee itä Helsingissä, Facebookista löytyy kissalan sivut.
Huhtikuu 2023
Pennun kutsumanimeksi valittiin Mei, on japania ja tarkoittaa kaunista. Mei lausutaan kuten kirjoitetaan.
Huhtikuun toinen päivä ajelimme hakemaan Mein kasvattajalta kotiin. Mei oli alkuun sylissä, isot kissat ei niinkään pelottaneet kuin koirat. Pikkis on rauhallinen ja meni varovasti nuuhkimaan pentua, hän oli Mei:stä kiinnostunut ja Meikin uskaltautui nuuhkimaan.
Seuraavana aamuna Mei haki turvaa Alpon raksuautomaatista. Hän on niin pieni, että mahtui hyvin automaatin etualalle istumaan. Alpolla on ollut reilut 5 vuotta raksuilla automaatti, joka aukeaa vain Alpon sirulla, koska tytöt söisivät muutoin ne kaikki.
Mei uskaltaui jo muutaman päivän päästä nukkumaan meidän sängylle yksinään. Sohvalla nukkui vieressä jo heti samana iltana.
Pikkis on ottanut Mein suojatikseen. Leikit sujuvat jo hienosti, vaikka yhteistä kieltä ei aina olekkaan.
Yläkertaan meille "valmistui" kiipeilykeskus, jotta jokaisella varmasti löytyy tarvittaessa oma paikka.
Isoenon vieressä on turvallista torkahtaa tai katsoa televisiota ja ihmetellä millaisia ohjelmia ihmiset oikein katsovat.
Alpo ja Mei ovat sukulaisia. Mei on Alpon siskon tytön tyttö.
Mei tuli meidän kissalaan jalostuskäyttöön, mutta ennenkaikkea hän on yksi meidän ihanista kissoista ja nelijaloista.
Mei on sitä mieltä, että hän prinsessa ja kaikki häntä palvovat - koiratkin.
Mei on meidän kissoista se joka keikkuu koko ajan olkapäällä, jos se vain on mahdollista ja nyt hän on alaknut kaivautua iltaisin minun hupparin sisään. Siellä hän nukkuu ja tankkaa läheisyyttä. Kun alkaa tulla liian kuuma tai on ruoka aika, hän tulee sieltä pois.
